maanantai 19. syyskuuta 2011

Mustavalkomaanantai - muisto

tupakka-aski vuodelta 1963, löytyi synnyinkotini peruskorjauksen yhteydessä lattiamuhien joukosta, jonne sen isäni oli nakannut edellisen  remontin aikana.
Yksi minun lapsuuteni ja nuoruuteni muisto on isäni jatkuva tupakanpoltto ja tupakansavu joka tervasi niin polttajan kuin muiden perheenjäsenten  keuhkot siinä missä pirtin seinät, kalusteet, astiat ja verhot.  Tuo savu leijailee muistona yhä, vaikka isäni kuoli yli 20 vuotta sitten miltei 79 -vuotiaana.  Hän oli polttanut tupakkaa enimmäkseen Saimaata ja Työmiestä pojan klopista lähtien.  Meistä yhdeksästä lapsesta vain yksi polttaa tupakkaa, joku muukin taisi kokeilla. Minulla ei tehnyt edes teininä mieli moista kokeilla. Ja tänään hengitykseni pihisee joutuessani tupakansavuisiin paikkoihin. Minä olen tainnut tupakoida oman annokseni passiivisesti-  ne elämäni ensimmäiset 20 vuotta.  

täältä löytyy muiden mustavalkoisia muistoja

5 kommenttia:

  1. Kuva on kaunis ja itselläni on tupakoinnista vähän samanlaisia muistoja.

    VastaaPoista
  2. Erittäin hyvä kuva ja tarina! Minä lopetin tupakoinnin kun aloin odottamaan vauvaa ja päätös on varmaan yksi parhaista jonka olen elämässäni tehnyt!

    VastaaPoista
  3. Vaikuttava kuva. Oma isäni lopetti tupakanpolton sillä hetkellä, kun oma talo valmistui.

    VastaaPoista

Mitä pidit? Kommentteja on mukava lukea.