sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Mustavalkomaanantai - Bo Carplelanin runo

Kuvamuisto äidistäni

Mustavalkomaanantain haasteena oli Bo Carpelanin runo ja eittämättä runon luettuani vastaukseksi tuli tämä kuvamuisto.


Kuva sinusta: 
rintaneula, keltakukkainen, 
lempeys, kaste kukilla, 
jossakin oka - 

huoneessa auringonvalo, 
ääniä, hajua pihalta, 
kädet käänsivät sivun sivulta. 
Sinun silmiäsi kannamme me. 

Kosteus portaikossa, koleus. 
Muistot aamiaispöydän ympäriltä, 
tummenneet, itsevalaisevat. 
Kaasuliesi ruostunut rikki. 

Kuva sinusta: 
huolekkuus, väreilevät lehvistöt 
tiiliseinää vasten. Myös isä lepää, 
meissä. 

Missä oli raskautettuja hartioita, 
siellä oli siipiä.

- Bo Carpelan, suomentanut Tuomas Anhava-

6 kommenttia:

  1. Sopii se oikein hyvin.

    VastaaPoista
  2. Kaunis muisto.
    Minulle tuli myös äidin muisto mieleenpaikkoina, joissa hän on kulkenut ja ahertanut vuosikymmeniä.

    VastaaPoista
  3. Voih. Äitiäni minäkin muistelin. Sinun kuvassasi hymyilee kaunis lämmin ihminen. Minun kuvani ei ole niin kaunis mutta se on minulle tärkeä - vaikka Alzheimerin tauti onkin kääntänyt äidistä kaiken lämmön pois. Äidit! Tyttäret!

    VastaaPoista

Mitä pidit? Kommentteja on mukava lukea.