Kuvamuisto äidistäni |
Mustavalkomaanantain haasteena oli Bo Carpelanin runo ja eittämättä runon luettuani vastaukseksi tuli tämä kuvamuisto.
Kuva sinusta:
rintaneula, keltakukkainen,
lempeys, kaste kukilla,
jossakin oka -
huoneessa auringonvalo,
ääniä, hajua pihalta,
kädet käänsivät sivun sivulta.
Sinun silmiäsi kannamme me.
Kosteus portaikossa, koleus.
Muistot aamiaispöydän ympäriltä,
tummenneet, itsevalaisevat.
Kaasuliesi ruostunut rikki.
Kuva sinusta:
huolekkuus, väreilevät lehvistöt
tiiliseinää vasten. Myös isä lepää,
meissä.
Missä oli raskautettuja hartioita,
siellä oli siipiä.
- Bo Carpelan, suomentanut Tuomas Anhava-
Lempeä katse
VastaaPoistaSopii se oikein hyvin.
VastaaPoistaValoisa äiti.
VastaaPoistaKaunis muisto.
VastaaPoistaMinulle tuli myös äidin muisto mieleenpaikkoina, joissa hän on kulkenut ja ahertanut vuosikymmeniä.
Voih. Äitiäni minäkin muistelin. Sinun kuvassasi hymyilee kaunis lämmin ihminen. Minun kuvani ei ole niin kaunis mutta se on minulle tärkeä - vaikka Alzheimerin tauti onkin kääntänyt äidistä kaiken lämmön pois. Äidit! Tyttäret!
VastaaPoistaHyvä sovitus runoon
VastaaPoista